Caminon reitit on yleensä merkitty joko erivärisin nuolin tai silpukkasymboolein. Välillä myös ns. Kilometripylväillä, jossa on merkitty kuljettu matka ja jäljellä oleva matka Santiagoon ja vielä nuoli.
Joskus reittien kulkua on vaikea seurata koska joka risteyksessä ei välttämättä ole merkkiä siitä minne pitää seuraavaksi mennä. Harha-askeleilta voi joutua ottamaan kuuman, pitkän päivän lomassa. Myös ohjeistus perinteiselle reitille voi tehdä "turhan" ylimääräisen kiepauksen, vaikka suoraa tietä mennen päästään samalle reitille.
Kävi niin, että olin tulossa loivaa pitkää mäkeä ylös. Mäen päällä nuoli näytti vasemmalle. Siinä oli maantie, jota pitkin lähdin kulkemaan. Kohta huomasin caminon kulkijoita menossa kanssani samaan suuntaan mutta maantien vieressä olevaa pikkutietä. Tajusin olevani väärällä tiellä. Lähdin oikaisemaan pikkutielle ruohikon poikki. Maasto oli hieman viettävä ja juuri kun omin pääsemässä pikkutielle jalka jäi kiinni piikkipensaaseen. Sen myötä lensin kaaressa pikkutielle kasvot ensimmäisenä maata viistäen. Silmäkulma auki ja verinaarmuja siellä täällä.
Sain onneksi heti avun parilta saksalaiselta, jotka osasivat ensiaputaidot. Kun hoidot oli tehty, pääsin jatkamaan matkaa. Matkalla sattuu ja tapahtuu!