Pyhiinvaellus on vanha kristillinen tradiitio. Tuhansien vuosien ajan myös juutalainen kansa on vaeltanut vuosittain Jerusalemiin. Samoin ovat monet kritityt tehneet.
Santiago de Compostelan vaellus on saanut alkunsa perimätiedosta, jonka mukaan apostoli Jaakob olisi kuollut Santiagossa ja että hänet olisi haudattu sinne. Vuosittain tuhannet kristityt ja osa myös ei kristittyjä, lähtevät eri puolilta Eurooppaa caminolle eli pyhiinvaellukselle kohti Santiagoa. Caminolle voi lähteä eripuolilta Espanjaa, Ranskaa tai Portugalia. Diplomiin hyväksytty kilometrimäärä jalkaisin on vähintään 100km. Peregrino, joksi pyhiinvaeltajaa kutsutaan, kerää pyhiinvaelluspassiinsa kaksi leimaa joka päivä matkan varrella olevista majoitus - tai ravitsemusliikkeistä.
Peregrinon odotetaan elävän caminolla seitsemän periaatetta ohjenuoranaan: yksinkertaisuus, hiljaisuus, hitaus, huolettomuus, jakaminen, vapaus, hengellisyys.
Kahdentoista päivän camino on minulle ollut osittain näitä kaikkia. Elämän asenteeseeni on löytynyt uutta ulottuvuutta. Toisten huomioiminen, yksinkertaiset puitteet, hiljaisuuden kuunteleminen, rukouksen ja mietiskelyn tärkeys.
Perille pääsy vaikeuksista huolimatta kannusti. Saavutin sen sittenkin. Kiitos kaikille blogini seuraajille ja siunattua syksyn jatkoa!